7.4.2018

Kun täti puikot käteensä sai...

Käsityöt -eritoten neulominen ja virkkaaminen- sekä niiden suunnittelu ovat saaneet pysyvän paikan elämäni tilkkutäkissä. Useitakin paikkoja itseasiassa. Voi sanoa, että olen tehnyt neulonut ja virkannut koko aikuisikänä, mutta viime vuosina harrastus on vakiinnuttanut paikkansa myös arkeni tasapainottajana.

Lähipiirini saa toistuvasti minulta viestejä "mitä voisin kutoa teille?" ja "olisikos teillä jotain, mitä voisin vaikka virkata?"ja suureksi riemukseni saan toteuttaa mitä erilaisempia ideoita. Olen kutonut pipoja, lapasia ja sukkia erilaisilla kuvioilla, ilman kuvioita, pupunkorvilla ja ilman. Olen virkannut vauvalle mobilea, tehnyt pehmoleluja ja useampia vauvanpeittoja.

Mieluiten teen nopeasti valmistuvia juttuja, koska valmiin työn näkeminen ja erityisesti ilo, riemukin saajan kasvoilla ovat suurimpia syitä siihen, miksi niin kovasti käsitöistä pidän. Suurin kuitenkin on se rauha, joka mieleeni laskeutuu, kun kiireisen päivän päätteeksi saan napata puikot tai koukun käteeni ja loihtia jotakin uutta, käsinkosketeltavaa kaunista ja tarpeellista.

Käytän töideni pohjana monasti esimerkiksi Novitan neuleohjeita. Iso osa ohjeista tulee kuitenkin tehdessä, omasta päästä niin sanotusti. Leipätyöni teen muiden asioiden parissa ja toisinaan käsitöideni jälki jää kauas ammattilaistasosta, mutta ajatusta, rakkautta ja ripaus minua itseäni on jokaisessa tekeleessäni. Puhun tekeleistäni sydämellisesti, ne ovat pala minua.

Tervetuloa mukaan matkalleni silmukoiden maailmaan!

-Tilkkutäti